Muuttopuuhissa

Moikka moi! Nyt on pidellyt sellaista kiirettä viimeaikoina että mulla ei ole kertakaikkiaan ollut yhtään aikaa eikä voimia kirjoitella tänne blogin puolelle. Nyt kuitenkin aletaan olla loppusuoralla ja tärkeimmät asiat 

syksyä varten on hoidettu.

Vihdoin ja viimein löydettiin aivan mahtava asunto Helsingin herttoniemestä ystäväni kanssa. Upouusi kaksio ihan mahtavalla alueella ja ihan huikea tuuri kävi kun saatiin se vuokrattua. Asuntoesittelyssä oli meidän lisäksemme monia muita mutta nopealla toiminnalla sain varattua asunnon meille, ja sitten muutaman päivän paperisotkujen jälkeen saatiin ilmoitus että meidän hakemus on hyväksytty, aivan MAHTAVA tunne! Nyt on vuokrasopimus kirjoiteltu ja sähkösopimukset ynnä muut solmittu ja ensi viikolla päästään muuttamaan.

Asunnon löytämisen lisäksi mä sain Helsingistä TÖITÄ! Hain R-kioskeille töihin ja sain viime viikolla soiton työhaastatteluun, elämäni ihan ekaan sellaiseen. Mua jännitti aivan törkeesti ja pelkäsin että munaan sen haastattelun jotenkin, mutta onneksi se sujuikin lopulta tosi rennosti enkä edes mennyt lukkoon kun haastattelukieli vaihtui äkkiseltään englanniksi. Nyt ensi viikolla mulla alkaa työt muutaman harjoitteluvuoron lomassa ja sitten niiden jälkeen pitääkin jo pärjätä yksin, ja se mua vähän pelottaa. On niin monta asiaa jotka pitää omaksua niin lyhyessä ajassa, mutta mä uskon pärjääväni kun ottaa hyvän ja reippaan asenteen :-)

 Mutta kuten sanotaan, itku pitkästä ilosta.Vaikka kaikki tulevaa Helsinkiin muuttoa koskevat asiat ovat mallillaan, niin mulle on viime päivinä iskenyt aika kova stressi. Vasta nyt alan tajuamaan mitä kaikkea joudun jättämään taakse tänne Haminaan, ja se iskee vasten kasvoja ja lujaa. Aika tuntuu lipuvan sormien välistä ja tieto siitä että oma rakas ei olekaan enää puhelinsoiton ja muutaman kilometrin päästä masentaa ja lyö ihan matalaksi. Oon itkenyt monta iltaa itseni uneen, vaikka ei pitäisi ajatella sitä kaikkeista pahinta, kun Haminasta Helsinkiin on kuitenkin ihan hyvät  kulkuyhteydet ja mun poikaystävä on kuukaudesta suurimman osan vapaalla, vuorotyönsä takia. 

Pelottaa vaa niin hirveästi että näkeminen harvenee 

harvenemistaan ja kohta ei nähdä enää ollenkaan. Tietysti niin ei käy jos molemmat haluaa tän toimivan mutta tälläisten asioiden suhteen olen todella pessimistinen, huonojen kokemusten takia. Mutta toivotaan että tämä stressi tästä vähän tasoittuu ja pääsisin aloittamaan ''uuden elämän'' valoisissa merkeissä ja hyvin mielin.

 Mutta So long so good, nyt taidan häippästä unten maille jotta jaksan aamulla lähteä maailman suloisimman 5 kuukautisen pojan lapsenvahdiksi ja siitä salille. Viimeinen viikko rakkaalla 'omalla' salilla ja sitten tuleekin pitkä tauko ennen kuin pystyy alkaa taas keskittymään treenamiseen. Hyvää yötä ja kommentoikaa toki jos satutte tämän lukemaan. :-)

                                                                                                             

1.Erään päivän shoppailusaldo♥ 2.käytäväkuvaa meidän tulevasta talosta
3.Asuinalueemme sisäpiha(LOVE IT) 4.Vähän pohjapiirustusta tulevasta kodista