Muuttopuuhissa

Moikka moi! Nyt on pidellyt sellaista kiirettä viimeaikoina että mulla ei ole kertakaikkiaan ollut yhtään aikaa eikä voimia kirjoitella tänne blogin puolelle. Nyt kuitenkin aletaan olla loppusuoralla ja tärkeimmät asiat 

syksyä varten on hoidettu.

Vihdoin ja viimein löydettiin aivan mahtava asunto Helsingin herttoniemestä ystäväni kanssa. Upouusi kaksio ihan mahtavalla alueella ja ihan huikea tuuri kävi kun saatiin se vuokrattua. Asuntoesittelyssä oli meidän lisäksemme monia muita mutta nopealla toiminnalla sain varattua asunnon meille, ja sitten muutaman päivän paperisotkujen jälkeen saatiin ilmoitus että meidän hakemus on hyväksytty, aivan MAHTAVA tunne! Nyt on vuokrasopimus kirjoiteltu ja sähkösopimukset ynnä muut solmittu ja ensi viikolla päästään muuttamaan.

Asunnon löytämisen lisäksi mä sain Helsingistä TÖITÄ! Hain R-kioskeille töihin ja sain viime viikolla soiton työhaastatteluun, elämäni ihan ekaan sellaiseen. Mua jännitti aivan törkeesti ja pelkäsin että munaan sen haastattelun jotenkin, mutta onneksi se sujuikin lopulta tosi rennosti enkä edes mennyt lukkoon kun haastattelukieli vaihtui äkkiseltään englanniksi. Nyt ensi viikolla mulla alkaa työt muutaman harjoitteluvuoron lomassa ja sitten niiden jälkeen pitääkin jo pärjätä yksin, ja se mua vähän pelottaa. On niin monta asiaa jotka pitää omaksua niin lyhyessä ajassa, mutta mä uskon pärjääväni kun ottaa hyvän ja reippaan asenteen :-)

 Mutta kuten sanotaan, itku pitkästä ilosta.Vaikka kaikki tulevaa Helsinkiin muuttoa koskevat asiat ovat mallillaan, niin mulle on viime päivinä iskenyt aika kova stressi. Vasta nyt alan tajuamaan mitä kaikkea joudun jättämään taakse tänne Haminaan, ja se iskee vasten kasvoja ja lujaa. Aika tuntuu lipuvan sormien välistä ja tieto siitä että oma rakas ei olekaan enää puhelinsoiton ja muutaman kilometrin päästä masentaa ja lyö ihan matalaksi. Oon itkenyt monta iltaa itseni uneen, vaikka ei pitäisi ajatella sitä kaikkeista pahinta, kun Haminasta Helsinkiin on kuitenkin ihan hyvät  kulkuyhteydet ja mun poikaystävä on kuukaudesta suurimman osan vapaalla, vuorotyönsä takia. 

Pelottaa vaa niin hirveästi että näkeminen harvenee 

harvenemistaan ja kohta ei nähdä enää ollenkaan. Tietysti niin ei käy jos molemmat haluaa tän toimivan mutta tälläisten asioiden suhteen olen todella pessimistinen, huonojen kokemusten takia. Mutta toivotaan että tämä stressi tästä vähän tasoittuu ja pääsisin aloittamaan ''uuden elämän'' valoisissa merkeissä ja hyvin mielin.

 Mutta So long so good, nyt taidan häippästä unten maille jotta jaksan aamulla lähteä maailman suloisimman 5 kuukautisen pojan lapsenvahdiksi ja siitä salille. Viimeinen viikko rakkaalla 'omalla' salilla ja sitten tuleekin pitkä tauko ennen kuin pystyy alkaa taas keskittymään treenamiseen. Hyvää yötä ja kommentoikaa toki jos satutte tämän lukemaan. :-)

                                                                                                             

1.Erään päivän shoppailusaldo♥ 2.käytäväkuvaa meidän tulevasta talosta
3.Asuinalueemme sisäpiha(LOVE IT) 4.Vähän pohjapiirustusta tulevasta kodista

Vähän sitä sun tätä vuodesta 2014

Vuosi 2013 oli mulle kokonaisuudessaan ihan hirveä. Olin kokoajan kipeänä, stressaantunut pienistä asioista ja hyvin pitkälti masentunut. Vastoinkäymisiä tuli joka nurkasta, tai oikeastaan tuntui siltä kuin pyörisin kokoajan samaa vastoinkäymisten ympyrää.
Vuosi 2014 puolestaan alkoi niinkin hyvin että tutustuin uudenvuoden aattona nykyiseen poikaystävääni, ja jaoimme keskiyöllä ensisuudelmamme. Miten mahtava alku uudelle vuodelle ! Se juttu tuntui heti oikealta,ja nyt ollaan seurusteltu puoli vuotta.
 Heti Tammikuun alussa oli myös RUK:n kurssijuhlat, jossa olin kaverini aveccina. Ihan mahtavat bileet ja hyvä tilaisuus päästä leikkimään uudelleen prinsessaa, kun wanhojen tanssitkin olivat jo ohi
  . Mulle on tapana sattua kaikenlaisia kömmähdyksiä, eikä niiltä säästytty kurssijuhlissakaan. Tämä kuva on otettu aamuna jolloin mun oli tarkoitus mennä sinne kurssijuhliin, ja mun oli määrä tavata mun avec Tuliasemapatterin luona, armeijan alueella. No, menin sinne (helppoa kun RUK kotikaupungissani) ja portilla ihmettelin miksei täällä näy ketään. Kysyin kopissa olevalta sotilaspoliisilta että minne mun täytyy oikein mennä, ja hänellekään ei oltu infottu mitään. Seisoin siinä sitten pakkasessa täydessä tällingissä ja kaveri odotti autossa että mikä nyt on oikein homman nimi. Hetken siinä varttuessani ja sotilaspoliisin poistuttua kyselemään tarkempaa tietoa, kaverini huusi mulle autosta että juokse äkkiä tänne, ne juhlat on vasta huomenna ! Siitä sitten vähin äänin ja nolona poistuin autoon ja naurettiin kaverini kanssa koko matka kotiin. No ei siinä, aamulla sama rundi uudelleen ja hyvillä mielin oikeaan juhlaan. Mun harmikseni juttu oli kuitenkin kerennyt levitä ja sain illan aikana selittää useaan otteeseen tämän edellispäivän sekoiluni.. :D



Helmikuussa vietettiin Haminan lukiolla meidän penkkareita. Oltiin järjestetty ihan huippuhyvä ABI-gaala ja koulu oli koristeltu vaivalla. Valitettavasti mulla ei ole yhtään kuvaa koulun koristelusta :( No joka tapauksessa, meillä oli ihan mahtava päivä. Mulla kesti todella kauan keksiä itselleni penkkariasu, ja tuntui että kaikki mitä olin miettinyt oli varattuja tai liian kalliita toteuttaa. Päädyin lopulta tällaiseen venäläisen sotilasnaisen asuun, kun löysin poikaystäväni kotoa tuon Venäjältä tuliaisiksi tuodun hatun. Ei mikään maailman mielikuvituksellisin asu, mutta olin itse ihan tyytyväinen. Tärkeintähän oli että päivä oli ikimuistoinen, illasta puhumattakaan. 

             Penkkareista vähän alle viikon kuluttua lennettiin perheeni ja parhaan ystäväni kanssa lomalle Mombasaan, Keniaan. Voi että kuinka kaipaankaan tuota kuuman kosteaa rantaa. Meidän hotellialue oli kuin paratiisi, en ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa, vaikka olen melko paljon matkustellutkin. Harmittaa vaan kun en oikein osannut ottaa lomasta irti tarpeeksi, syystä että olin vasta seurustellut reilu kuukauden verran, ja jouduttiin olemaan poikaystäväni kanssa kuukausi näkemättä, johtuen siitä että hän lähti 3 päivää ennen kotiinpaluutani ystäviensä kanssa kolmeksi viikoksi Balille, Indonesiaan. Nyt jälkeenpäin vähän kaduttaa kun kaikki illat tuli istuttua itkemässä hänen peräänsä, koska kuukausi on loppupeleissä todella lyhyt aika. Mutta kyllähän se tuntuu ikävältä niin alkuvaiheessa seurustelua. Kuukaudesta kuitenkin selvittiin todella hyvin, ja siitä jo tiesi että suhteen lyhykäisyydestä huolimatta pelissä on vahvat tunteet.

        
  Heti reissun jälkeen alkoi loppukiri kirjoituksiin. Laiminlöin kirjoitukset ihan täysin, ja laiskuudestani   johtuen en saanut sellaisia arvosanoja mitkä oikeasti pystyisin kyllä saavuttamaan. Mutta olen ihan        tyytyväinen. Venäjästä kirjoitin E:n, englannista E:n, ruotsista C:n, äikästä C:n ja terveystiedosta M:n.    Että ihan hyvät paperit loppupeleissä, ja sain sentään lakin päähän! Vähän ennen lakkiaisia mulla oli    myös pääsykokeet Helsingin yliopistoon, jotka luulin tyrineeni ihan täysin. Onnekseni pääsin kuin   pääsinkin kuitenkin sisään, ja nyt syksyllä olisi määrä aloittaa Venäjän kielen opiskelu

Lakkiaistilaisuus sujui todella hyvin, sain jopa Stipendin hyvästä venäjän kielen osaamisesta. Eniten mua kuitenkin jännitti juhlan loppuosuus, jossa lauloin yhdessä toisen lakin saaneen kanssa Suvi Teräsniskan hennon kuiskauksen. Laulukin sujui onneksi ongelmitta ja saatiin myös hyvät aplodit. Sitten lähdettiinkin Gaudeamus Igiturin saattelemina juhlimaan valmistumista.
Mulla oli oikein kivat juhlat, sain kivoja lahjoja, enimmäkseen uutta kotia varten ja myös hitusen taskurahaa. Skumppaa tuli juotua ja iltaa kohden väki väheni ja päästiin lopulta viettämään iltaa ystävien kesken Haminan seurahuoneelle. Seuraavana päivänä olikin vähän outoa kun kaikki se mitä oli lukioaikana odottanut oli ohi. Mutta niin se elämä vaan menee eteenpäin :-)
Heti seuraavalla viikolla aloitin kesätyöt Haminan kaupungilla, hoitoapulaisena vanhainkodissa. Sekin on nyt ohi ja tällä hetkellä keskityn käymään salilla ja viettämään mahdollisimman paljon aikaa poikaystäväni kanssa.

Mulla ei nyt tällä hetkellä ole hirveästi uusia kuvia, muutakuin Instagramissa jonka löydätte blogini sivupalkista. Lupaan ottaa lisää aina kun kerkeän ja toivoisin että kommentoisitte tämän tekstin  yhteyteen, mitä haluatte että sisällytän seuraavaan postaukseeni. Kesäisin terveisin - Tanja 

Who am I

Moikka vaan !

Tuntuu jotenkin oudolta kirjoittaa taas ensimmäistä postausta. Mulla tosiaan on ollut blogi aiemminkin, mutta henkilökohtaisista syistä päätin sen poistaa. Mulla ei ikinä oikeastaan mitään oikeata asiaa ollut, oli jotenkin vaan hauskaa kirjoitella ja laitella kuvia päivän asuista yms. koska sitä teki kaikki. En tiedä onko mulla nytkään mitään maailmaa mullistavaa tietoa ja mielenkiintoista asiaa mutta mulle tuli into aloittaa jälleen kirjoittaminen, sillä elämässäni on tapahtumassa suuria muutoksia lähikuukausina. Mun nimi on siis Tanja jos ei se jo blogin osoitteesta käynyt selväksi.

Olen tosiaan pian 19 vuotta täyttävä tällä hetkellä vielä kotona asuva nuori tyttö pienestä rajakaupungista nimeltä Hamina. Tai ei tämä ehkä niin pieni ole, kun karttaa katsotaan, mutta tuntuu että täällä kaikki tuntevat toisensa ja ''tietävät'' kaikista kaiken. Osittain se on ihan ok, mutta nämä tiedonjyvät eivät aina satu olemaan kovin todenmukaisia, ja niinpä täällä osataan olla erittäin ennakkoluuloisia toisia kohtaan.

Ei siinä, Hamina on tosi kiva kaupunki ja täällä on kaikki tarvittava, näin ainakin nyt ajattelen kun alkaa olla aika jättää tämä kotikaupunki taakse päin ja ottaa suunta kohti tulevaa. Mä kirjoitin tänä keväänä ylioppilaaksi Haminan lukiosta melko hyvin arvosanoin, ja omista epäilyistä huolimatta pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistoon - venäjän kieltä ja kirjallisuutta. Tarkoitus olisi valmistua 2019-2020 kielten opettajaksi. Mutta ei nyt sen enempää jorista opiskelujutuista, se kuulostaa liian tylsältä.
Enemmän mulla on nyt mielessä kirjoitella tänne mun ajatuksia ja tuntemuksia liittyen muuttoon, uuteen kaupunkiin, asunnon löytämiseen, poikaystävän jäämiseen 147 kilometrin päähän, sekä kaikkeen muuhun mitä mun elämään tällä hetkellä sisältyy.
 Tällä hetkellä mun harrastuksiini kuuluu aktiivisesti kuntosalilla käyminen, mutta mun pitkäaikaisimpia harrastuksia ovat teatteri (vuodesta 2002 lähtien), ja laulaminen. Teatteri on nyt vuoden verran ollut tauolla, sillä se vaatii niin runsaasti aikaa, ja mulla oli viime lukukautena kirjoitukset, jotka eivät antaneet periksi niin aikaavievälle harrastukselle.

Blogini nimi - Taking Steps jo itsessään selittää aika paljon. Mun on aika ottaa uusia askeleita kohti omaa tulevaisuutta, mutta samalla joudun jättämään paljon taakse. Olen seurustellut nyt puoli vuotta, ja valitettavasti poikaystäväni keskeneräisten opintojen takia joudutaan väliaikaisesti erilleen, ja se on yksi suurimmista ja pelottavimmista asioista tässä koko prosessissa. Tietysti yhtä pelottavalta tuntuu se että suurin osa kavereista ja perhe jää tänne, kun aloitan opiskeluelämän Helsingissä. Mutta kaikesta tästä enemmän myöhemmissä postauksissa.

PS. Tämänhetkinen ulkoasu ei ole lopullinen eikä todellakaan huoliteltu. Päivitän blogia aina kun kerkeän ja on innostusta. Toivottavasti tästä ensimmäisestä kirjoituksesta saa vähän irti, mistä mun blogissa on kyse. :)  XO Tanja