Vuosi 2013 oli mulle kokonaisuudessaan ihan hirveä. Olin kokoajan kipeänä, stressaantunut pienistä asioista ja hyvin pitkälti masentunut. Vastoinkäymisiä tuli joka nurkasta, tai oikeastaan tuntui siltä kuin pyörisin kokoajan samaa vastoinkäymisten ympyrää.
Vuosi 2014 puolestaan alkoi niinkin hyvin että tutustuin uudenvuoden aattona nykyiseen poikaystävääni, ja jaoimme keskiyöllä ensisuudelmamme. Miten mahtava alku uudelle vuodelle ! Se juttu tuntui heti oikealta,ja nyt ollaan seurusteltu puoli vuotta.
Heti Tammikuun alussa oli myös RUK:n kurssijuhlat, jossa olin kaverini aveccina. Ihan mahtavat bileet ja hyvä tilaisuus päästä leikkimään uudelleen prinsessaa, kun wanhojen tanssitkin olivat jo ohi
. Mulle on tapana sattua kaikenlaisia kömmähdyksiä, eikä niiltä säästytty kurssijuhlissakaan. Tämä kuva on otettu aamuna jolloin mun oli tarkoitus mennä sinne kurssijuhliin, ja mun oli määrä tavata mun avec Tuliasemapatterin luona, armeijan alueella. No, menin sinne (helppoa kun RUK kotikaupungissani) ja portilla ihmettelin miksei täällä näy ketään. Kysyin kopissa olevalta sotilaspoliisilta että minne mun täytyy oikein mennä, ja hänellekään ei oltu infottu mitään. Seisoin siinä sitten pakkasessa täydessä tällingissä ja kaveri odotti autossa että mikä nyt on oikein homman nimi. Hetken siinä varttuessani ja sotilaspoliisin poistuttua kyselemään tarkempaa tietoa, kaverini huusi mulle autosta että juokse äkkiä tänne, ne juhlat on vasta huomenna ! Siitä sitten vähin äänin ja nolona poistuin autoon ja naurettiin kaverini kanssa koko matka kotiin. No ei siinä, aamulla sama rundi uudelleen ja hyvillä mielin oikeaan juhlaan. Mun harmikseni juttu oli kuitenkin kerennyt levitä ja sain illan aikana selittää useaan otteeseen tämän edellispäivän sekoiluni.. :D
Helmikuussa vietettiin Haminan lukiolla meidän penkkareita. Oltiin järjestetty ihan huippuhyvä ABI-gaala ja koulu oli koristeltu vaivalla. Valitettavasti mulla ei ole yhtään kuvaa koulun koristelusta :( No joka tapauksessa, meillä oli ihan mahtava päivä. Mulla kesti todella kauan keksiä itselleni penkkariasu, ja tuntui että kaikki mitä olin miettinyt oli varattuja tai liian kalliita toteuttaa. Päädyin lopulta tällaiseen venäläisen sotilasnaisen asuun, kun löysin poikaystäväni kotoa tuon Venäjältä tuliaisiksi tuodun hatun. Ei mikään maailman mielikuvituksellisin asu, mutta olin itse ihan tyytyväinen. Tärkeintähän oli että päivä oli ikimuistoinen, illasta puhumattakaan.
Penkkareista vähän alle viikon kuluttua lennettiin perheeni ja parhaan ystäväni kanssa lomalle Mombasaan, Keniaan. Voi että kuinka kaipaankaan tuota kuuman kosteaa rantaa. Meidän hotellialue oli kuin paratiisi, en ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa, vaikka olen melko paljon matkustellutkin. Harmittaa vaan kun en oikein osannut ottaa lomasta irti tarpeeksi, syystä että olin vasta seurustellut reilu kuukauden verran, ja jouduttiin olemaan poikaystäväni kanssa kuukausi näkemättä, johtuen siitä että hän lähti 3 päivää ennen kotiinpaluutani ystäviensä kanssa kolmeksi viikoksi Balille, Indonesiaan. Nyt jälkeenpäin vähän kaduttaa kun kaikki illat tuli istuttua itkemässä hänen peräänsä, koska kuukausi on loppupeleissä todella lyhyt aika. Mutta kyllähän se tuntuu ikävältä niin alkuvaiheessa seurustelua. Kuukaudesta kuitenkin selvittiin todella hyvin, ja siitä jo tiesi että suhteen lyhykäisyydestä huolimatta pelissä on vahvat tunteet.
Heti reissun jälkeen alkoi loppukiri kirjoituksiin. Laiminlöin kirjoitukset ihan täysin, ja laiskuudestani johtuen en saanut sellaisia arvosanoja mitkä oikeasti pystyisin kyllä saavuttamaan. Mutta olen ihan tyytyväinen. Venäjästä kirjoitin E:n, englannista E:n, ruotsista C:n, äikästä C:n ja terveystiedosta M:n. Että ihan hyvät paperit loppupeleissä, ja sain sentään lakin päähän! Vähän ennen lakkiaisia mulla oli myös pääsykokeet Helsingin yliopistoon, jotka luulin tyrineeni ihan täysin. Onnekseni pääsin kuin pääsinkin kuitenkin sisään, ja nyt syksyllä olisi määrä aloittaa Venäjän kielen opiskelu
Lakkiaistilaisuus sujui todella hyvin, sain jopa Stipendin hyvästä venäjän kielen osaamisesta. Eniten mua kuitenkin jännitti juhlan loppuosuus, jossa lauloin yhdessä toisen lakin saaneen kanssa Suvi Teräsniskan hennon kuiskauksen. Laulukin sujui onneksi ongelmitta ja saatiin myös hyvät aplodit. Sitten lähdettiinkin Gaudeamus Igiturin saattelemina juhlimaan valmistumista.
Mulla oli oikein kivat juhlat, sain kivoja lahjoja, enimmäkseen uutta kotia varten ja myös hitusen taskurahaa. Skumppaa tuli juotua ja iltaa kohden väki väheni ja päästiin lopulta viettämään iltaa ystävien kesken Haminan seurahuoneelle. Seuraavana päivänä olikin vähän outoa kun kaikki se mitä oli lukioaikana odottanut oli ohi. Mutta niin se elämä vaan menee eteenpäin :-)
Heti seuraavalla viikolla aloitin kesätyöt Haminan kaupungilla, hoitoapulaisena vanhainkodissa. Sekin on nyt ohi ja tällä hetkellä keskityn käymään salilla ja viettämään mahdollisimman paljon aikaa poikaystäväni kanssa.
Mulla ei nyt tällä hetkellä ole hirveästi uusia kuvia, muutakuin Instagramissa jonka löydätte blogini sivupalkista. Lupaan ottaa lisää aina kun kerkeän ja toivoisin että kommentoisitte tämän tekstin yhteyteen, mitä haluatte että sisällytän seuraavaan postaukseeni. Kesäisin terveisin - Tanja
Wou ku oot kaunis!♥
VastaaPoista