Elämäni hirvein, vaikein, haastavin ja paras vuosi takana. 10 kuukautta olen nyt asunut omillani ja monet asiat ovat muuttuneet kun silmiä on vähän raottanut. Kämppiselämä ei todellakaan sovi mulle, eikä varsinkaan lapsuudenystävän kanssa. Sukset on menneet pahasti ristiin ja jokaikinen asia toisessa häiritsee. Omaa rauhaa ei ole, ja kodilta tämä tuntuu ainoastaan kun pääsen joskus harvoin olemaan täällä yksin. Hyvä juttu kuitenkin on se, että pian mun ystävä muuttaa pois ja mun rakkaani muuttaa tähän mun kanssa. Toivottavasti tämä vähän helpottaisi tätä joka päiväistä ahdistusta oman rauhan puutteesta. Kaukosuhde on meillä toiminut tähän asti yllättävän hyvin, mutta odotan kuin kuuta nousevaa että tossa ovessa lukee meidän molempien sukunimet.
Toinen asia, joka mun vuodesta on tehnyt haastavan, on _yliopisto_, joka ei sinänsä ole ollut niin haastavaa kuin odotin, mutta työtä on ihan törkeän paljon ja se vie todella paljon aikaa, eikä multa sitä aina laiskuuden, työssäkäymisen ja kaukosuhteen takia hirveästi irtoa. Mulla on tässä kesäkuussa vielä muutama tentti ja rästiessee, jotka täytyisi hoitaa alta pois jotta saisin tarpeeksi opintopisteitä ettei Kela tule ja peri mun tukia takaisin. Täytyy nyt siis ottaa niskasta kiinni ja kovaa, sillä heinäkuussa mä sitten ansaitsen palkintoni kun lähden kullan kanssa 10 päiväksi NEW YORKIIN mun veljen luo! Amerikkaan pääsy on ollut mun unelma jo pitkään, ja nyt se ihan oikeasti tapahtuu! Ja pääsen vielä tekemään tän unelmien matkan mun unelmieni miehen kanssa, voiko parempaa olla? Rahaa pitäisi vielä vähän säästää, mutta sitähän varten sitä kahvia keitellään ja lottoa myydään ;)
Kaiken kaikkiaan mulla on asiat aika hyvin, kun miettii minkälaista opiskelijoiden elämä saattaa olla. Mulla on ruokaa kuukauden jokaisena päivänä ja katto pään päällä, oikein mainio sellainen. Lisäksi mulla on ympärillä rakastavia ihmisiä ja maailman vahvin suhde, enempää en tarvitse. Paitsi tietysti uusia vaatteita aina silloin tällöin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti